Karihtalan pojan kertomaa (på finska)
Nimeni on Aki Karihtala ja asun nykyisin Bromarvissa. Kerron tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessani hieman taustoistani. Seuraavissa blogeissani keskityn sitten enemmän elämääni täällä Bromarvissa.
Kaupunki- ja maaseutuelämää
Olen kotoisin Oulusta, jossa synnyin vuonna -61 ja jossa vietin nuoruuteni. Perheeseen kuului isäni ja äitini lisäksi pikkusisko Sari. Bromarviin muutin virallisesti 2021 Helsingistä. Maaseutuelämä on minulle tuttua, koska isäni suku on maaseudulta, Vihanti-Ylivieska akselilta. Kesät tuli nuorena vietettyä pääosin maalla. Näistä ajoista on vielä hyvin mielessä lehmät, hevoset, porsaat, heinätyöt, mullin teurastuksen seuraaminen, laskiämpärien vienti tunkiolle, ulkovessat, herneiden ja marjojen syönti suoraan pensaista, naurisvarkaudet naapurin pelloilta, lauantai-aamuiset heräämiset tuoreen pullan ja rieskan tuoksuun, herajuustokeitto sekä tietenkin kruununjalokivenä Porsche-traktorilla ajelu kymmenvuotiaasta lähtien. Pihakaivoon ei saanut kurkkia, koska muuten näkki tulee ja vie. Paras leikkikaveri oli maalla setäni Tarmo, joka oli minua vuoden nuorempi. Elämä sisälsi mielettömän määrän ulkoilmaelämää niin koulupäivän aikana kuin koulun jälkeen iltaisin. Aina oli vaatteet joko märkänä tai mudassa jostain aktiviteetista. Kaupungissakaan ei hengailtu ”kylillä” vaan pihapiireissä, pusikoissa ja vedessä. Mopoja viriteltiin ja ritsoilla ammuttiin kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta.
Sporttia
Kavereiden kanssa pelattiin paljon perinteisiä pihapelejä sekä tietenkin urheilukuviot olivat vahvasti kuvioissa mukana; jääkiekkoa, jalkapalloa, pesäpalloa ja yleisurheilua. Vakavimmin tuli kisailtua keihäänheitossa Oulun Pyrinnön riveissä nuorempana ja talvilajina oli freestyle-hiihto, jossa pääpaino minulla oli kumparehiihdossa ja hypyissä. Voltteja sukset jalassa harjoiteltiin ensin veteen vesihyppyreistä mahdollisimman pitkälle syksyyn jotta lumihyppyristä hyppäämisiin ei olisi liian pitkä aika. Hulluin temppu taisi olla vesihyppyristä kaverin kanssa tandemsuksilla eteenpäin kerien voltti (siis kaksi äijää kiinni suksissa, jossa on kahdet siteet). 17-vuotiaana aloitin myös DJ:n työt Lapissa Suomutunturilla, jossa liityin sitten myös Suomutunturin hiihtokouluun hiihdonopettajaksi. Hiihdonopettajantöitä tein aina kun oli vapaata koulusta tai töistä. Freestyle-harrastuksen loputtua vaihdoin nopeuslaskuun ja siinä olin Suomen kärkikastia. Tarkoitus oli kiertää myös Maailmancup-kiertue, mutta se katkesi käden katkeamiseen -87 Japanissa Joetsu-Kokusain maailmancupin kisoissa kaaduttuani n. 160 km vauhdissa. Mitähän muuta urheilupuolella? Ai niin, perustin parin kaverin kanssa Ouluun -82 vuonna silloin Euroopan pohjoisimman Amerikkalaisen jalkapalloseura Northern Lightsin. Pari vuotta menestyksekästä pelaamista Oulussa ja sen jälkeen muutto Helsinkiin, jossa jatkoin pelaamista Roostersin riveissä. -85 SM-pronssia ja -86 SM-kultaa. Siihen oli sitten hyvä lopettaa.
Työntekoa
Työnteko on aina kiinnostanut minua ja ihan juniorista lähtien olen ollut kesätöissä. Työkuviot nuorempana olivat hyvin monipuolisia. Postin jakelua, varastohommia, apumiehenä komennuksilla, rapujen ja nahkiaisten myyntiä Helsinkiin, huonekalujen myyntiä (vesisängyt olivat bravuurini), maalien ja sisustustarvikkeiden myyntiä jne. Tuli myös myytyä 15-vuotiaana itse tehtyä pihlajamarjaviiniä meidän perän penskoille, mutta eipä siitä sen enempää. Veressäni on ehkä eniten kiertänyt myyntimiehen veri yhdistettynä loputtomaan uteliaisuuteen pohjautuvaan matkustamiseen, mikä varmaankin juontaa isästäni. Pisimmän työurani tein Exelillä, jonka jokainen hiihtoa harrastanut ihminen tietää ainakin hiihtosauvoista. Aloitin Exelillä -86 vesiurheilupuolen vetäjänä eli myin Exelin valmistamia purjelaudanmastoja ympäri maailmaa. Niitä testattiin ns. lämpimissä paikoissa (Maui, Kapkaupunki, Kanarian saaret, Garda-järvi, Australia jne.) ja myytiin sitten pääosin Keski-Eurooppaan suurille tehtaille sekä maahantuojille. Myöhemmin vastuualueelleni tuli muiden Exelin tuoteryhmien markkinointi ja viimeiset 6 vuotta johdin Exelin Sport-liiketoimintaa. Exelin matkalle mahtui myös sauvakävelykonseptin kehitys ja lanseeraus. Kävelysauvojen myynti aloitettiin nollasta ja myimme niitä yli 6 miljoonaa paria 10 vuoden sisään. Koko Exelin työrupeama kesti minulla 22 vuotta. Sen jälkeen olen toiminut yksityisyrittäjänä. Niistä hommista voi ehkä mainita merivoimien entisen sotalaivan Vartiovene 55:n, josta rakensin Helsingissä yhden menestyvimmistä yksityisristeilybisneksistä. Lisäksi minulla on naisystäväni Annikan kanssa yritys nimeltä Nordic Genex, josta kehitämme ainutlaatuista terveysteknologiayritystä, joka tarjoaa yksilöllistä ohjeistusta ravitsemuksen ja elämäntapojen suhteen perustuen DNA- ja suolistomikrobiomitutkimuksiin sekä verikoeanalyyseihin. Ja ei tietenkään voi unohtaa Bromarv Gårdia (entistä Bromarv Hemmet-vanhainkotia), jonka olemme nyt muuttaneet yksityistilaisuuksiin soveltuvaksi majoitus- ja tapahtumapaikaksi. Minulla on lisäksi joitakin luottamustoimia ja näistä voisi mainita Kansainvälisen sauvakävelyliiton presidentin tehtävät ja ei tietenkään unohdeta hallituspaikkaa Bromarvin byarådetissa ;-).
Matkustamista
Matkustaminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Vaikka ensimmäisen kerran olinkin ulkomailla vasta 16-vuotiaana (jos ei lasketa voin ja sokerinhakureissuja Haaparannasta perheen kanssa), ns. maapisteitä on jo kertynyt lähemmäs sata. Ensimmäinen pitempi ulkomaan keikka oli 20-vuotiaana, kun päätin lähteä yksin Yhdysvaltoihin vuodeksi liftaamaan. Siitä reissusta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Tämä vuosi lisäsi vain uteliaisuutta ja siinä mielessä 22-vuotinen urani Exelillä sopi kuin nenä päähän. Pääsin matkustamaan työn puolesta ja matkapäiviä kertyi n. 150-200 päivää per vuosi. Asuin lisäksi -90 luvun alkupuolella Saksan Münchenissä kolmisen vuotta. Loistopaikka ja lyhyiden etäisyyksien päässä Alpeilta. Nuori mies kyllä jaksoi matkustaa ja pystyi kestämään jatkuvan 22-vuotisen jetlagin. Silloin nukuttiin kun oli mahdollisuus pistää silmät kiinni.
Kotka on laskeutunut
Nyt kai voisi tosiaan sanoa, että kotka on laskeutunut Bromarviin. Olen täällä virallisesti kirjoilla ja totuttelen maaseutuelämään. Ystäviä on tullut joutuisaan tahtiin ja elämä luonnon ääressä tuntuu hyvältä. Näistä asioista kirjoittelen kuitenkin sitten seuraavilla kerroilla. Tekstin sisältö ei ehkä tule olemaan niin värikästä kuin mitä tässä blogissani, mutta yritän pitää kuitenkin lukijan mielenkiinnon hereillä. Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti ja palataan asiaan lähiaikoina.
Aki Karihtala